Olen yksin pimeässä
Tahdon murtaa oven
Herään itkien
En tiedä kuka, missä olen
Asun keltaisessa talossa
Sinne kulje ei teitä
Se on keskellä niittyä pimeää
Vaikkei pilvet sitä peitä
Pihallani kasvaa tammi
Sen hyväilyyn öisin herään
Paha tammi huohottaa vierelläni
Rukoilen; älä satuta enää
Paha varjo painautuu ylleni
Ei henkäyskään ulkona tuule
Pimeässä riuhdon ja huudan
Vaan ei kukaan huutoa kuule
Oksat raapivat verille ruumini
Huudan kivusta, inhossa itken
Tahdon kuolla häpeään
Likaisena kasvoni kätken
Talo jossa asun
Sinne ei kulje teitä
On vain tammen varjo, minä, pahuus, pelko sitoo meitä
Olen yksin pimeässä
Tahdon murtaa oven
Herään itkien
En tiedä kuka, missä olen
Pakenen oksista vapaaksi
Juoksen kirkuen alakertaan
Pahan tammen varjo kannoillani
Ei sääli piirun vertaa
Valokuvat olohuoneessani
Ovat kaikki samasta puusta
Olemme kuvissa sidotut sylikkäin
Vihityt, jotka tiedä ei muusta
Yritän sahata tammen
Vaan verta vuodankin minä
Mitä syvempään puuhun kajoan
Omat haavani syvenevät
Ei auta huuto vasten tyynyä
Orjana elän ja maadun
Pelon lapsi sylissäni
Tammen juurelle rukoillen kaadun
Talo jossa asun
Sinne ei kulje teitä
On vain tammen varjo, minä, pahuus, pelko sitoo meitä
Olen yksin pimeässä
Tahdon murtaa oven
Herään itkien
En tiedä kuka, missä olen